Pexi Talja haastoi torppalaiset mukaan syksyn viimeiseen kokoontumisajoon,
Pystymettään, joka järjestettiin Lopella lokakuun viimeisenä viikonloppuna (Kiitos Kekku ja JMP). Melkein voisi puhua talven ekasta kokoontumisajosta, koska lokakuun lopulla tuli ensilumi.

Pexi oli luvannut roudata paikalle perinteikkään Torpan puolijoukkueteltan ja pitää sen
myös lämpimänä. Muutenhan Pystymettä on karujen karpaasien kokoontumisajo, jossa tarjolla on mukavuuksia koko pääsymaksun edestä (pääsymaksu 0 EUR...).

Pakkanen alkoi hieman hellittää ja lumi sulaa Pystymettä-viikonloppua kohti, joten reissu
näytti sittenkin toteutuvan ja kamat pakattiin Katanan päälle. Kotona oli kuitenkin niin
hyvä riita kesken, että lähtö siirtyi perjantaista lauantaiksi, mikä olikin lopulta ihan
hyvä, sillä Lopen pikkutiet olivat aivan liipalla ja useampikin kaveri oli käynyt lappeellaan...

Jännitystä riitti vielä lauantaiaamunakin: vähän ennen Riitalan tienhaaraa vastaan tuli
Caponord, jonka kuski viittoili pysähtymään, oli Pystymetän tienhaara hukassa. Jarrutin ja kaverikin jarrutti, mutta molempien pyörät liukuivat 15 metriä extraa jäisellä tiellä,
joten huutelimme toisillemme 30 metrin päästä ja selvittelimme ajo-ohjeita. Aikamoisen varovaista menoa sen jälkeen jalat maassa eikä jarruun paljon kannattanut koskea...

Kokoontumisajopaikalla toivotettiin höylisti tervetulleeksi ja lauantain lopulla tulijoita
taisikin olla mukava kolminumeroinen määrä mitä erilaisimmilla pyörillä. Pexi oli vanhalla
sivuvaunusotaratsullaan reissussa retkeilytarvikearsenaalinsa kera ja telttakin oli
lupauksien mukaan lämpimänä (kiitokset Klapi-Jannelle). Myös Sipolan Pekka Torpalta
oli löytänyt tiensä naapuriin. Lauantai ja sunnuntai menivät äkkiä kauniissa kangasmaastossa mukavassa seurassa pyöriä katsellessa ja Pexin lättyjä syödessä (jep, e.m. retkeilytarvikearsenaali kattoi kaiken lättypannusta käkikelloon...) ja edessä olikin enää paluu arkeen.